Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä."
Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."
Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."
Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."
Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."
Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."
Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."
Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."
Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta, liekit
löi yli kultaisen kypärän. -
Vielä on kivessä kinnas. |
Ylermi, ülbe'e isanda,
täkul templisse kihutas,
lausus löövi võlvi alta:
"Siin on meesi seesugune,
kahetse ei tehtud tööda,
taevast taga ei igatse!"
Paasi seinasta sõnasi,
puusta Neitsi nii pajati:
"Kohe sa seda kahetsed,
kui on tuhkana tubasi."
Ylermi, ülbe'e isanda,
kuldakilpida kõmatas,
kihuti kohe koduda;
leidis toa tuhaks põlenu,
sõnas suitsevailt süsilta:
"Tuba uusi veel tehakse,
tuba endisest toredam."
Ylermi, ülbe'e isanda,
ajas keski kõnniteele,
keski ristilta kirusi:
"Siin on meesi seesugune,
ei see põrmus põlvitele,
kurbusest veelgi kasvanekse."
Paasi seinasta pajati,
sai sõnad kivine Kristus:
"Pea sa põrmus põlviteled,
kui on koolnud kaasa kallis."
Ylermi, ülbe'e isanda,
murdis roosa hülgeluise,
kihutas kohe koduda,
nägi koolnud kaasa kalli,
sõnas surnu lautsi veerest:
"Naine teine toodanekse,
naine endisest nägusam."
Ylermi, ülbe'e isanda,
ajas täku altarille,
aialt Issandat teotas:
"Siin on meesi seesugune,
kes ei möödunut muretse,
tormab teida tormilisi."
Paasi seinas sõnasi,
kuju kostis kuldakirja:
"Kohe sa seda muretsed,
kui on poega poolemeelne."
Ylermi, ülbe'e isanda,
paiskas piigi põrmanduie,
kihutas kohe koduda,
leidis poja poolemeelse;
tõmbas tapri vöö vahelta,
pikali poja põrutas,
lapse lõpetas lihase,
hüüdis suulla huilgavalla:
"Poega teine veel tehakse,
poega endisest parembi."
Ylermi, ülbe'e isanda,
ajas täku akenasta,
ratsutas kiriku rahvast,
tulda tuiskas täku sõõrmeist,
sädemeid särtsus silmist,
enam veel ülbe'el isandal,
sadulassa seisijalla.
"Siin on meesi seesugune,
ei ta armuda igatse,
ise raual armasteli."
Kõne pilvista kõmahti:
"Varsti sa seda igatsed,
kui sa tulnud Toone maile."
Ylermi, ülbe'e isanda,
tundis põrmanda pudevat,
nägi leegi lõõtsatavat,
vedasi verise mõõga,
paiskas kindasa kivije,
ühes käega otsast löödu,
sadadeski veel sajatas:
"Enne see kirik pudeneb,
kui kukub kivista kinnas!
Enne müürid murdunevad,
kui sõrm seinasta mureneb.
Enne veel tulgu teine aega,
aega teine ja tugevam,
mis ei koolule kummarda,
rooma ei Manale minnes!"
Kannusti hobusta,
leegid lõid üle kuldase kübara...
Veelgi on kivissa kinnas.
|
|