LORETA - Vokaalteoste eestikeelsete tõlgete andmebaas
Andmebaas sisaldab järgmisi teoseid: ooperid, oratooriumid, kantaadid, laulud ja liturgilised žanrid. Andmebaasi täiendatakse jätkuvalt uute teoste tõlgetega.

Tõlked pärinevad erinevatest allikatest ja on tehtud erineva eesmärgiga. Enamik tõlkeid ei ole mõeldud laulmiseks. EMTA raamatukogu ei ole tõlkeid sisuliselt toimetanud.

Andmebaasi koostajad on püüdnud saada ühendust kõikide tõlkijatega, kuid kahjuks pole see kõikidel juhtudel õnnestunud. Pretensioonide korral palume võtta ühendust tagasiside vormi kaudu.

Kõik andmebaasis toodud tõlked on mõeldud õppeotstarbeliseks kasutamiseks. Muudel juhtudel palume võtta ühendust tõlkijaga.

Head kasutamist!
  OTSING   AUTORID   LAULUD, AARIAD   SUURVORMID   TÕLKIJAD   SAADA TAGASISIDE

Sortunut ääni
Murdunud hääl
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Tõlge Ian Valk
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. N1
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Mikä sorti äänen suuren,
äänen suuren ja sorian,
äänen kaunihin kaotti,
jok' ennen jokena juoksi,
vesivirtana vilasi,
lammikkona lailatteli?

Suru sorti äänen suuren,
äänen suuren ja sorian,
äänen armahan alenti,
jott' ei nyt jokena juokse,
vesivirtana vilaja,
lammikkona lailattele.

Suru sorti äänen suuren,
äänen suuren ja sorian.
Mis see murdis hääle suure,
hääle suure ja särava,
hääle kauni ära kaotas,
enne mis jõgena jooksis,
vetevooguna vilasi,
lammikuna lailatteli?

Mure murdis hääle suure,
hääle suure ja särava,
hääle armsa alandas,
enam ei jõgena jookse,
vetevooguna ei vila,
lammikuna lailatele.

Mure murdis hääle suure,
hääle suure ja särava.

Tekst: Kanteletar I, 57
What broke the voice so splendid,
voice so splendid and beautiful,
voice now lost in its loveliness,
that once ran like a river,
water flowing and rippling,
wawes on water lightly lapping?

Sorrow broke the voice so splendid,
voice so splendid and beautiful,
voice so lovely now quietened.
No more the river runs,
water flowing and rippling,
waves on water lightly lapping.

Sorrow broke the voice so splendid,
voice so splendid and beautiful.


Terve, kuu
Tere, kuu
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Tõlge August Annist
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. Nr2
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Terve, kuu kumottamasta,
kaunis kasvot näyttämästä,
päiväkulta koittamasta,
aurinko ylenemästä!

Kuukulta kivestä pääsit,
kalliosta päivä kaunis,
nousit kullaisna käkenä,
hopeisena kyyhkyläisnä
elollesi entiselle,
matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aamusilla
tämän päivänki perästä;
teepä meille terveyttä,
siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme,
onni onkemme nenähän!

Käy nyt tiesi tervehenä,
matkasi imantehena,
päätä kaari kaunihisti,
pääse illalla ilohon!
Terve, terve, kuu!
Tere, kuu, kumendamasta,
kaunis, näokest näitamasta,
päeva kuldne, koitemasta,
valgeke, valendamasta!

Kuu kuldne, kivista pääsid,
päeva kaunis, kalju seesta,
tõusid kuldsena käona,
hõbedase tuikesena
elukohta endisesse,
matkadelle muinastelle.

Tõuse ikka hommikulla
pärast päevada tänastki!
Too meile tervista hüvada,
saada saaki saadavalle,
püüki pöialde lähele,
õnni meie õnge otsa!

Käi nüüd teeda terveena,
mahedana matkadasi,
tee oma kaari kauniisti,
pääse õhtulla iloje!
Tere, tere, kuu!

Tekst: Kalevala, 49: 403-422
Hail, Moon, shining brightly,
your lovely face revealing,
daylight sweetly dawning,
golden sun rising!

Gold moon from stone delivered,
fairest sun from rock arisen,
rose like a golden bird,
rose like a silver dove,
led the life you led before,
made again your former journeys.

Ever rise in the morning
from this day for ever;
bring us health
and happiness,
game forever in our fingers,
fortune smile on our fishing.

Go on your way with blessings,
go on your wondrous journey.
Make your journey, high ascending,
rest in peace at eventide.
Hail, hail, Moon!


Venematka
Venesõit
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Tõlge Ian Valk
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. Nr3
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Vaka vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
tuon on pitkän niemen päästä,
kylän kurjan kuuluvilta.
Laski laulellen vesiä,
ilon lyöen lainehia.

Neiet niemien nenissä
katselevat, kuuntelevat:
"Mi lienee ilo merallä,
mikä laulu lainehilla
ilo entistä parempi,
laulu muita laatuisampi?"

Laski vanha Väinämöinen,
laski päivän maavesiä,
päivän toisen suovesiä,
kolmannen kosen vesiä.
Laski laulellen vesiä,
ilon lyöen lainehia.
Vana tarka Väinämöinen
laskis lennata venella
säältä neemiku ninasta,
kaldalta küla kadala.
Laskis lauleldes vesida,
lusti lüües laineida.

Neiud neemede ninussa
kaeskelevad, kuulatavad:
Mis see on ilo merella,
mis see laulu laineilla,
ilo endisest parembi,
laulu teistesta toredam?”

Sõitis vana Väinämöinen,
sõitis päeva maavesida,
päeva teise soovesida,
kolmanda kosevesida,
liugus lauluga vesida,
lusti lüües lainetella.

Tekst: Kalevala, 40: 1-16
Old and steadfast Väinämöinen,
steering the boat swiftly forward,
on beyond the jutting headland,
on beyond the wretched village,
singing songs on the waters,
joyous songs on the waters.

Maidens waiting and watching,
looking and listening:
What rejoicing from the waters,
what song from the lake resounds,
greater joy than in the old times,
and a finer song than any?

Onward steers old Väinämöinen,
for a day the boat is floating,
for the next through marshy waters,
for the third day through the rapids,
singing songs on the waters,
joyous songs on the waters.


Saarella palaa
Saarel põleb
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Tõlge Ian Valk
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. Nr4
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Saarella palaa.
Tuli saarella palavi.

Kenpä tuolla tulta poltti?
Sulho tuolla tulta poltti.

Mitä sulho raatelevi?
Korjoansa kirjottavi.

Mitä tuolla korjasella?
Neittä tuolla korjasella.

Mitä neito raatelevi?
Kultakangasta kutoo,
hopeaista helkyttää.
Saarel on suitsu.
Tuli lõõmav seal leegitseb.

Kes on saarel tule teinud?
Kallim saarel tule teinud.

Mis on neiul tööks seal teha?
Kosja saan korraldada!

Kes on saani sadavalla?
Neiu saani saadavalla.

Mis on neiul tööd seal teha?
Neiu hõbedasta helgitab!
Kuldakangasta kujub.

Tekst: Kanteletar I, 186
Fire on the island:


Say who lit the fire flaming?
‘Twas the bridegroom lit the fire.

Tell me why he lit the fire.
So he can adorn his sleigh.

Why does he adorn his sleigh?
So the bride can ride upon it.

Tell me what the bride is doing.
Golden cloth she’s weaving,
silver thread she’s spinning.


Metsämiehen laulu
Metsamehe laul
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Sõnade autor Aleksis Kivi
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. Nr5
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas!
Täss' on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän voimaa täys?
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar' jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma unholaan jääköön.

Viherjällä laattialla,
miss' ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän!
Liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.

Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo:
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen
ja kuusi ryskyen kaatuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar' jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma unholaan jääköön.
Tervitan teid, mets ja voored,
metsahiid, me kaitsevaim!
Siin on mees, kes uljalt, noorelt,
astub ette, trotsi täis
kui tuiskav tundurituuli.

Metsamees ma tahan olla,
sangar kõrges kuusikus.
Tapiolla väljadella
karu vastu võitlemas
ja maailm minusta jäägu!

Rohulla kui põrmandalla,
kus ei seinu häirimas?
Kõrge tähtetelgi alla
kõnnisklen ja laulelen
ja kandub kaugele kaja.

Kelle hääli kaigub säälla?
See on kaunis metsaneid.
Metsameeste teede päälla
kargleb, hüpleb hellake
ja kuldakiharad keerul.

Veetlev on siin rauge rahu,
tarmukas on tapelus,
mühab mets ja möllab maru,
pikne paugub, puistab tuld
ja kuuski raksudes langeb.

Metsamees ma tahan olla,
sangar kõrges kuusikus.
Tapiolla väljadella
karu vastu võitlemas
ja maailm minusta jäägu!
Hail Forest, hail Mountain,
Hail O Forest Emperor!
Here’s your son, bold and youthful,
forth he steps, strong and brave,
like a wind from the fell.

Let me be your son, Forest,
striding like a hero
through the sunlight, through the shadows,
where I wrestle with the bear,
where the world is forgotten.

Verdant the forest flooring,
there no walls imprison me;
under a tent of stars
I lie and I sing,
and the echo sweetly sounds.

Whose the voice that sweetly echoes?
Forest maiden, gentle one,
like a lantern shining brightly,
with her pretty skirts a-swirl,
golden tresses tossing.

Lovely here the peace and quiet;
splendid too the days of battle,
with the thunder’s roar and riot,
with the wind and free,
felling trees in its fury.

Let me be your son, Forest,
striding like a hero
through the sunlight, through the shadows,
where I wrestle with the bear,
where the world is forgotten.


Sydämeni laulu
Mu südame laul
Laulud (6) meeskoorid


Muusika autor Jean Sibelius
Sõnade autor Aleksis Kivi
Tõlge Friedebert Tuglas
Teose kataloogi- või oopusenumber: op18. Nr6
Tervikteosest 6 laulua mieskuorolle

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsia Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.
Toone mail on metsad kullas,
sääl on kätki mustas mullas.
Sinna mu lapse ma saadan.

Sääl on lapsel lõbus olla,
Toone herra vainudella,
kaitseda Toonela karja.

Sääl on lapsel lõbus olla,
õhtu jõudes õõtsutella,
põlvedel Toonela neitsi.

On mu lapsel lõbus olla,
kullast kätkis kiigutella,
kuulata öösorri laulu.

Toone talus vaikus püha,
sääl on kaugel vaen ja viha,
kaugel maailma kavalus.
Grove of Tuoni, grove of evening,
there a sandy cradle’s waiting,
there will I carry my child.

There the child is free from sorrow,
in the wood and in the meadow,
tending the cattle of Tuoni.

There the child is free from sorrow,
when the evening casts its shadow,
rocked in the cradle of Tuoni.

There my child is free from sorrow,
lulled to sleep by birdsong mellow,
rocked in a cradle of gold.

Peace of Tuoni, far from passion,
far away from man’s oppression,
far from the treacherous world.