Ikävyys
Tusk
Muusika autor Einojuhani Rautavaara
Sõnade autor Aleksis Kivi
Tõlge Debora Vaarandi
Tervikteosest
Halavan himmeän alla
Mi ikävyys,
mi hämäryys sieluni ympär'
kuin syksy-iltanen aution' maall'?
Turha vaiva täällä,
turha ompi taistelo
ja kaikkisuus mailman, turha!
En taivasta
mä tahdo, en yötä Gehennan,
enp' enää' neitosta syliini suo.
Osani vaan olkoon:
tietämisen tuskast' pois,
kaikk' äänetön tyhjyys olkoon.
No, ystävät!
Teit' kerranpa viimeisen pyydän,
oi! kuulkaat mitä nyt anelen teilt':
Tuonen-tupa tehkäät
poijan tämän asunnoksi;
hän kätköhön mullan astuu.
Mun hautani
nyt kaivakaat halavain suojaan
ja peiton' mustan' se peittäkäät taas,
sitten ainiaksi kartanostain poistukaat;
mä rauhassa maata tahdon.
Ja kumpua
ei haudallein kohotko koskaan,
vaan multa kedoksi kamartukoon,
ettei kenkään tiedä,
että lepokammioin
on halavan himmeän alla.
|
Mis rusuv tusk,
mis hämarus hinges mul asub,
kui sügisõhtuse lageda peal.
Asjatu on võitlus,
tühi rähklemine kõik!
Ja maailma vägevus- tühi.
Ei ihalda ma taevast,
ei öidki Gihennas,
ei enam sülelda neiukest noort.
Tahan vabaks saada
kõigist teadmispiinadest,
et jääks ainult hääletu tühjus.
Mu sõbrad head,
oh kuulge siis mida teilt anun,
sest minu viimane palve on see.
Toone tuba tehke
mehe õnnetuma jaoks,
las muldsesse majja ta läheb.
Te mulle haud
nüüd kaevake remmelga alla
ja musta vaibaga varjake see.
Ja siis igaveseks minge ära –
jätke mind, sest rahus ma magada tahan.
Ei vaja ma,
et kerkiks kalmule kääbas,
vaid murukamaraks muutugu mul.
Ärgu keegi teadku,
et mul viimane puhkepaik
tumeda remmelga varjus. |
|
Laulu oravasta
Laul oravast
Muusika autor Einojuhani Rautavaara
Sõnade autor Aleksis Kivi
Tõlge Regina Reinup
Tervikteosest
Halavan himmeän alla
Makeasti oravainen makaa
sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans monta;
havuoksan rauhanviiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnass‘!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äidin rinnass‘:
Metsolan kantele soi.
Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla
pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänet iltasella unien kultalaan.
|
Magusasti magab orav
oma samblamajakeses,
ei ulatu sinna Hallivatimehe hammas
ega metsamehe lõks
mitte kunagi.
Kõrgest kambrist
vaatab ta maailma,
allpool peetakse võitlusi,
haavaoksa-rahuvimpel
aga tema kohal lehvib.
Milline õnnelik elu
on selles kiikuvas hällilossis!
Seal kiigub orav,
kalli kuuse-ema rinnal.
Metsa kannel mängib.
Seal tukub lehvsaba
oma väikesel aknal,
linnud lauldes taeva all
saadavad ta õhtul unede kuldmaale. |
Vaba tõlge |
Sydämeni laulu
Südame laul
Muusika autor Einojuhani Rautavaara
Sõnade autor Aleksis Kivi
Tõlge Aivo Lõhmus
Tervikteosest
Halavan himmeän alla
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
SieIl' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vaimolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.
Tuonen Viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma. |
Toone salu, öine salu!
Seal on kätki liivatalus,
Sinna ma lapsukse saadan.
Hea siis on mu maimul olla,
Toone vürsti vainudella.
Hoida seal Toonela karja.
Hea siis on mu maimul olla,
Õhtu sõudes hällitella
Toonela neitsi rüpessa.
Seal on armsal lõbus olla,
Kullast kätkis kiigutella,
Kuulata öösorri laulu.
Toone salu, rahu süli!
Kaugel on sealt vaen ja tüli,
Kaugel kurikaval maailm. |
|
|